Haluaisitko vaihtaa paikkaa lemmikkisi kanssa?

Minusta on tullut vanhemmiten nössö. Mietin sellaisia asioita kuin, että tuo sohvalla makoileva otus ei ole valinnut tulla juuri meidän perheeseemme. Se ei myöskään voi sanoa, että nyt sille riittää, se haluaa vaihtaa perhettä. Se ei pääse meitä pakoon, vaikka haluaisi.

Samaan aikaan luen ja kuulen erilaisista lemmikkeihin liittyvistä säännöistä ja periaatteista. Niitähän meillä ihmisillä tuntuu nimittäin riittävän. Osa näistä säännöistä ja periaatteista on sellaisia, että ne eivät vaaranna lemmikin hyvinvointia millään tavalla. Kuten, että koira ei saa tulla sohvalle. Ei koiran elämä siitä pilalle mene, kunhan sillä on riittävästi lepopaikkoja muualla sellaisissa paikoissa, joissa se viihtyy ja josta se näkee ympärilleen. Pitäköön ihminen sohvansa, jos siltä tuntuu.

Mutta sitten on niitä, jotka ovat kurjia lemmikin hyvinvoinnin kannalta ja koko ihmisen ja lemmikin välisen suhteen kannalta.  Esimerkiksi

* ”En anna koiran haistella lenkillä, vaan siellä tehdään tarpeet ja sen jälkeen liikutaan.” Näen aika usein lapsia harrastuksiin kuskatessani auton ikkunasta erään rouvan, jonka koirat kävelevät tämän vierellä lyhyissä taluttimissa peräkanaa niin, että jälkimmäinen tallustaa apaattisena, pää ja häntä roikkuen nenä ensimmäisenä menevän ahterissa. Ei puhettakaan tempon vaihtelusta tai muusta lajityypillisestä liikkumisesta saatikka haistelusta, koiran lajityypillisestä käyttäytymisestä. Missä on yhdessä olemisen ilo? Missä on liikkumisen riemu ja haistelun, sekä ympäristön tutkimisen tuottama mielihyvä? Haluaisitko sinä itse olla se nelijalkainen tyyppi remmin toisessa päässä?

* ”Me emme periaatteessa anna koiran päättää koska leikitään tai mennään ulos. ” Se, että eläin voi vaikuttaa ympäristöönsä on sen hyvinvoinnin kannalta merkittävä tekijä. Mieti itseäsi perheessä, jossa kaikki aloitteesi ignoorataan, etkä voi vaikuttaa mihinkään. Haluaisitko olla sen perheen jäsen?

* ”Me olemme päättäneet, että me emme kouluta makupalojen avulla.” Eihän tämäkään itsessään välttämättä eläimen hyvinvointia pilaa, jos sen koulutuksessa käytetään muita (positiivisia) vahvisteita. Suurin pulma on, että joskus ihmiset yrittävät päättää mistä heidän eläimensä pitävät ja härkäpäisesti pitäytyvät tässä päätöksessään. Kysyn usein asiakkailta, että mitä he tuumaisivat, jos työnantaja päättäisi maksaa heidän palkkansa kahvipaketteina tai kävelysauvoina, koska suomalaiset tunnetusti pitävät kahvista ja sauvakävelystä. Pointti on se, että taaskaan eläimen mielipidettä ei kysytä, vaan päätetään sen puolesta ja jopa vielä sellaisesta asiasta, johon oikeasti emme voi vaikuttaa. Ei kaikkia voi pakottaa pitämään kahvistakaan, saatikka sauvakävelystä.

Antropoformismi eli (eläinten) inhimillistäminen on joillekin kirosana, mutta fakta on, että kaikilla nisäkkäillä on paljon samanlaisia tarpeita ja tunteita, jos on valtavia erojakin. Yhtäläisyydet ja erot pitää ymmärtää. Joskus eläimen asemaan asettuminen tekee oikein hyvää meille, jotka itsekkäistä syistä olemme itsellemme lemmikkejä haalineet. Kysykäämme siis aika ajoin itseltämme haluaisimmeko itse olla lemmikkinä meidän perheessämme.

p.s. Tutustu tästä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan määritelmään eläinten hyvinvoinnille. Voit pohtia miten lemmikkisi oikeudet ja hyvinvointi toteutuvat. Veikkaan, että jokaisella on varaa parantaa jossain.