Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty


Kirjalliset koulutussuunnitelmat käytännön koulutuksen tukena

Opiskelijat kysyvät minulta usein teenkö aina kirjallisen koulutussuunnitelman, kun lähden kouluttamaan eläintä.  Rehellisyyden nimissä on vastattava, että en tee. Mikäli käytös on tärkeä ja siitä pitää tulla jossain aikataulussa suoritusvarma, teen kirjalliset koulutussuunnitelmat. Tämä voi yhtä lailla olla jäljestämiseen, tottelevaisuuteen kuin arki- tai ongelmakäytöksiin liittyvä käytös.

Työstäessäni joitain yksinkertaisia käytöksiä, kuten erilaisia kuonokosketuksia, alustoilla hakeutumisia tai luopumista, ties monettako kertaa samalle eläinlajille, jätän kirjallisen koulutussuunnitelman tietoisesti tekemättä. Näiden käytösten kanssa tiedän jo aiemmasta kokemuksesta minkälaisia mutkia matkaan voi tulla ja mitä kannattaa varoa vahvistamasta.

Jos tarkastelen asiaa eläimen näkökulmasta, ennakkoon mietityt koulutussuunnitelmat mahdollistavat mahdollisimman stressittömän koulutuksen olipa se sitten lemmikki, virkakoira tai kilpailukaveri. Kun kouluttaja pysähtyy etukäteen miettimään miten hän järjestää olosuhteet, ympäristön ja oman toimintansa niin, että ne edesauttavat koiran onnistumista ja kun pilkkoo kriteerit suunnitelmallisesti riittävän pieniksi, tulee välttäneeksi tarpeettomat epäonnistumiset, turhauman ja muut ei-toivottavat tunteet.

Koulutussuunnitelmia on monen tasoisia ja mitä tavoitteellisempaa koulutus on, sen tärkeämpää on suunnitella koulutuksen eteneminen monella tasolla. Raamit suunnitelmille antaa tietenkin jokin tavoite, kuten ”Käyttäytymiskoe 1.6.2019” tai ”Taluttimessa nätisti kulkeminen pääsiäiseen mennessä.”. Tältä pohjalta voi lähteä suunnittelemaan reittiä ja yksittäisiä askeleita nykytilanteesta tavoitteeseen.

Pitkän tähtäimen suunnitelma

Jokainen kouluttaja tekee niin tarkan viikko- tai kuukausisuunnitelman kuin haluaa ja tarvitsee. Toiset keskittyvät mieluummin 1-3 käytökseen kerrallaan, toiset työstävät useita käytöksiä tarkan päivä- ja viikkosuunnitelman mukaisesti. Nämä valinnat riippuvat paitsi omista mieltymyksistä myös käytettävissä olevasta ajasta.

Käytöskohtainen koulutussuunnitelma

Tämä on se vaihe, kun kouluttaja konkretisoi tarkasti koulutuksen tavoitteen, maalin, yksittäisen käytöksen osalta ja puntaroi erilaisia vaihtoehtoisia reittejä, joilla voi päästä maaliin. Tässä vaiheessa tehdään myös alustava matkasuunnitelma. Matkasuunnitelmalla tarkoitan sitä, missä järjestyksessä asioita tullaan kouluttamaan, kuten siedätänkö häiriöille ennen kuin liitän vihjeen tai miten vuorottelen keston ja yleistämisen kouluttamista, etten tule vakioineeksi mitään.


Treenikohtainen koulutussuunnitelma

Jos ei käytöksen tasolla kovin tarkkoja suunnitelmia paperille teekään, kannattaa viimeistään yksittäinen harjoitus miettiä paperille etukäteen jollain tasolla. Treenikohtaisen koulutussuunnitelman sisältö ja tarkkuus vaihtelevat nekin kouluttajan ja tilanteen mukaan.

Eläinkouluttaja tekee jatkuvasti koulutuksellisia valintoja koulutuksen aikana. Kouluttajan tulee tiedostaa nämä valintansa, sekä niiden seuraukset, mikä onkin koulutussuunnitelman tekemisen yksi tärkeä funktio. Kokemus saman käytöksen ja eläinlajin kouluttamisesta tuo luonnollisesti tietoa siitä, mitä kannattaa suunnitella kirjallisesti tai minkä voi jättää ”pään” ja improvisoinnin varaan. Edelleen kaikesta suunnittelun vaivasta huolimatta suunnitelmia ja omaa toimintaa on muutettava, jos koulutus ei etene.


Huomiot koulutuspäiväkirjaan

Koulutussuunnitelmien yhteydessä ei voi olla ottamatta esille koulutuspäiväkirjoja. Suunnitelmien toteutumasta on kerättävä dataa ja pidettävä päiväkirjaa. Suunnittelun ja päiväkirjan avulla kouluttaja välttää liian nopean etenemisen tai paikallaan junnaamisen. Ihminen on tapaeläin ja tekee mielellään samoja (kivoja ja hyvin sujuvia) treenejä päivästä toiseen, jos ei kiinnitä asiaan huomiota. Päiväkirjaakin voi pitää monella tasolla. Päiväkirjaan kannattaa tilanteesta riippuen kerätä tarkempaa dataa toistojen määristä tai pitäytyä karkeammassa kirjanpidossa.

————–

Caniksessa 1/2019 julkaistaan pidempi artikkeli, jossa tarkastelen mitä asioita kirjallisessa koulutussuunnitelmassa voi ja kannattaa olla. Näkemyksensä ja kokemuksensa koulutussuunnitelmista ja niiden sisällöstä kertovat myös kolme muuta ammattikouluttajaa: aktiiviharrastaja ja koirakouluyrittäjä Krista Karhu; koiratoiminnan opettaja, ylirajavartija Juha Pasanen Rajavartiolaitokselta, sekä käyttäytymisanalyysin asiantuntija Jari Parkkisenniemi. Lehti ilmestyy 21.2.2019.

Stressaako koulutus koiraa?

Kun koulutan koiralleni uutta käytöstä ja käytän toiminnan aikaansaamisen keinona  shapingia, on koira ongelmaratkaisutilanteessa, joka vaatii luovaa ajattelua. Tilanne muistuttaa myös susilauman metsästystä: saaliista on havainto (pallo taskussa, maalimies piilolla), mutta pitää keksiä konsti, jolla saaliiseen pääsee käsiksi. Tällaisessa kutkuttavan jännittävässä, positiivista stressiä sisältävässä tilanteessa koiran elimistö tuottaa mm. dopamiinia, joka on välittäjäaine myös riippuvuutta aiheuttavien päihteiden taustalla.

Jokainen, joka on koskaan opiskellut yhtään mitään uutta, tietää, että käsillä olevan ongelman ratkaisemiseen ja siihen liittyvään tunnetilaan vaikuttavat menot asiat. Ongelmanratkaisuhan voi olla myös äärimäisen turhauttavaa ja jopa ahdistavaa, jos tehtävä tuntuu liian vaikealta. Stressi on tällöin oppimisen ja yksilön kannalta ei-toivottavaa.

Tekijät, jotka vaikuttavat siihen miten mielekkäältä tai ahdistavalta oppiminen ja ongelmanratkaisu yksilölle näyttäytyy, ovat  moninaiset.


Temperamentti ja persoonallisuus

Niin ihmisissä kuin koirissa on erilaisia yksilöitä, jotka ovat jo syntymästään saaneet erilaiset geenit. Koirankin temperamentti on pysyvä ominaisuus, persoonallisuuden ollessa muovautuvampi. Erilaisia, kilpailevia persoonallisuusteorioita on useita. Big five -teorian mukaan yksi persoonallisuuden ulottuvuus on emotionaalinen tasapainoisuus. Sen mukaan yksilöillä, jotka kokevat runsaasti negatiivisia tunteita, on enemmän stressiä ja he reagoivat voimakkaammin stressaaviin tapahtumiin. Yksilön temperamentti ja persoonallisuus siis vaikuttavat siihen, miten stressaavaksi uudet koulutustilanteetkin koetaan, joskin oppimiskokemuksilla on tähän sanansa sanottavana (tästä edempänä).


Koiran senhetkinen vireystila

Optimaalinen vireystila oppimiselle on sopivan virittynyt tila. Jos ongelmanratkaisija on koulutustilanteessa väsynyt tai alivirittynyt, ei oppiminen ota sujuakseen. Ylivirittynyt tila – stressaantunut keho – ei sekään ole hyvä. Tutkimuksissa on todettu, että liian korkea viretila heikentää merkittävästi eläimen ongelmanratkaisukykyä, korkeat adrenaliini- ja noradrenaliinitasot vaikuttavat keskittymiseen ja oppimiseen estävästi.


Pitkäkestoinen mielentila

Yksilön hyvinvointiin vaikuttavat merkittävästi mm. yksilön liikunta, ravinto, virikkeet ja sosiaalinen elämä. Erilaisten hyvinvoinnin osatekijöiden on oltava tasapainossa ja eläimen tulee saada toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Jos puutteelliset hyvinvoinnin osatekijät aiheuttavat stressiä, tulee se mukaan myös koulutustilanteisiin.

Erityisen mielenkiintoinen tarkastelukulma mielestäni on sosiaalisen eläimen sosiaaliset suhteet sekä omiin lajikumppaneihin että toisiin lajeihin. Tällainen on esimerkiksi koiran ja ohjaajan välinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen. Jos koiran ja ohjaajan väliseen kanssakäymiseen liittyy esimerkiksi jatkuva fyysisen rankaisun pelko, lisää se koiran stressiä myös koulutustilanteissa.


Sinnikkyys ja minä-pystyvyys

Sinnikäs yksilö jaksaa yrittää ongelman parissa pidempään tuntematta ahdistumista ja luovuttamiseen liittyvää kyvyttömyyttä. Sinnikkyys on paitsi periytyvä ominaisuus, myös ominaisuus, johon ympäristö ja kokemukset vaikuttavat voimakkaasti jo varhaislapsuudesta/-pentuajasta alkaen.

Minä-pystyvyydellä tarkoitetaan oppijan (realistisia) käsityksiä itsestään oppijana ja ongelmanratkaisijana. Jos koiran oppimishistoriassa on paljon onnistuneita ongelmanratkaisutilanteita, se todennäköisesti suhtautuu koulutukseen innokkaan odottavasti (dopamiini!) ja pitää itseään kyvykkäänä yksilönä.

Niputan nämä railakkaasti tässä yhteen, sillä ne molemmat rakentuvat positiivisten oppimiskokemusten myötä: yksilö oppii kokemusten myötä oppimaan ja uskomaan itseensä.

 

Opitut ongelmanratkaisustrategiat

Tämä liittyy edelliseen, mutta nostan sen omaksi kohdakseen, koska se on oleellinen seikka, kun käsittelemme koirien kouluttamista. Kun kouluttaja valitsee jonkin tietyn koulutusmenetelmän, hän alkaa muokata eläimen päähän sisäisiä malleja eli syy-seuraus –suhteita siitä, miten maailma makaa ja miten ongelmatilanteista selvitään.

Jos kouluttaja vaihtaa koulutusmenetelmää, eläin ei enää pystykään ratkaisemaan ongelmaa niiden sisäisten mallien avulla, joita sen päähän on rakentunut. Tilanne aiheuttaa eläimelle stressiä ja jopa ahdistusta.

Tällainen tilanne voisi olla sellainen, että koira, jonka ongelmanratkaisupelin sääntöihin on ennen kuulunut runsaasti houkuttelua, täytyykin itse keksiä ratkaisu ja tarjota oma-aloitteisesti jotain käytöstä. Tai koira, jolle on aina kerrottu mitä sen tulee tehdä ja kurittomuudesta on seurannut fyysinen rankaisu, ei todennäköisesti kykene käsittelemään tilannetta, jossa työkaluiksi vaihdetaankin negatiivinen rankaisu ja ohjaaja jää passiivisena odottamaan oma-aloitteista vaihtoehtoista käyttäytymistä.

 

Palautteen johdonmukaisuus

Jos opettaja sanoo ensin yhtä ja sitten toista, aiheuttaa se oppijassa turhautumista ja voimattomuuttakin. Yhteisen kielen puuttuessa joudumme antamaan koirille palautetta yksinkertaisin työkaluin palautteen ajoitukseen panostaen. Jos kouluttajan ajoitus on pielessä, on palaute sekavaa koiran näkökulmasta ja näin koko koulutus on sille stressaavaa.

 

Koulutustilanteen stressaavuus on siis monen tekijän summa, johon vaikuttavat niin koulutettavan yksilön perimä ja oppimishistoria kuin kouluttajan tiedot ja taidot. Keskittykäämme kouluttajina kehittämään tietojamme ja taitojamme ja tuottamaan enemmän positiivista kuin huonoa stressiä. Ja sitäkin sellaisten raamien sisällä, ettei koiran hyvinvointi vaarannu.

Kattavampi artikkeli aiheesta tulossa Canikseen syksyllä 2017.