Koukuttava koulutus

Sekä innostavissa että huolestuttavissa tai jopa uhkaavissa tilanteissa nisäkkäiden elimistössä jyllää tietyiltä osin samankaltainen fysiologinen tila: sympaattinen hermosto on aktivoituneena ja elimistöön erittyy niin sanottuja stressihormoneja eli adrenaliinia, noradrenaliinia, sekä kortisolia.  Mielihyvää tuottavissa tilanteissa astuvat mukaan niiden rinnalle sellaiset välittäjäaineet, jotka tuottavat hyvää oloa. Usein nämä liitetään palkkioon: syömisen yhteydessä nostetaan esille mm. endorfiini ja serotoniini, sosiaalisen käyttäytymisen yhteydessä oksitosiini ja leikkimiseen yhdistetään dopamiini.

Näistä mielenkiintoisin on ehkä dopamiini, sillä sen ansiosta me nisäkkäät haemme yhä uudelleen ainutlaatuista mielihyvän kokemusta. Dopamiini koukuttaa. Mielihyväkokemus syntyy, kun dopamiini vaikuttaa kohdesoluihinsa ns. dopamiiniradan koko pituudelta. Tuo rata saa alkunsa keskiaivojen alueesta ja päättyy accumbens-tumakkeeseen, sekä aivokuorelle otsalohkon alueelle.  

Vaikka käytetty vahviste itsessään ei saisi aikaan dopamiiniryöppyä, jo palkkion odotus käynnistää mielihyväjärjestelmän. Dopamiini siis pitää yllä motivaatiota ja palkkion tavoittelua. Jokaiselle on varmasti tuttu joulunodotuksen tunne. Jouluaamuna koristellaan kuusta, joululaulut soivat radiossa. Odotuksen tuoma jännitys ja mielihyvä on käsin kosketeltava – kohta pukki tulee. Tai ne, jotka metsästävät tai sienestävät, tietävät sen kutkuttavan tunteen hyvissä riista- ja sienimaastoissa kulkiessa. Silmä hakee kiivaasti, välillä pitää pysähtyä paikalleen kuullakseen ja nähdäkseen paremmin. Saaliin ampuminen tai sienten kerääminen tuottavat hetken mielihyvää, mutta mieli halajaa hyvin pian etsimään uutta saalista. Myös eläinten kohdalla joulunodotus (etsiminen, ongelmanratkaisu) on jo palkitsevaa ja voi olla koukuttavampaa kuin itse lahjojen avaaminen (syöminen, rapsuttelu).

Mitä paketista paljastuu, minkä sienen silmä äkkää tai mitä kivaa kouluttaja eläimelle tarjoaa – tämä ei suinkaan ole yhdentekevä, vaan vaikuttaa suoraan dopamiiniradan toimintaan. Jos palkkio on se, mitä eläin on odottanutkin, dopamiinijärjestelmä on stabiili. Jos odotukset ylittyvät, se lisääntyy. Jos yksilö pettyy eli palkinto on huonompi kuin mitä on odottanut, dopamiinin tuotanto laskee.  Eläintä kouluttaessa kannattaa siis kiinnittää huomiota eläimen odotuksiin siitä, mitä se saa vahvisteeksi.  Koulutuksen ei tarvitse – eikä se voikaan olla – jatkuvaa odotusten ylittämistä, mutta joskus se tuottaa yllättävää koulutuksen etenemistä. Pettymyksiäkin voi tietoisesti käyttää jossain määrin hyväkseen esimerkiksi antamalla vähempiarvoisen vahvisteen eläimen tehdessä virheen.

Kun otamme koulutustilanteessa eläimen aktiiviseksi ajattelijaksi, ongelmanratkaisijaksi, saamme bonarina  eläimelle itse kouluttamiseen mielihyvää. Luovan ajattelun tilassa ja oivallusten tykityksessä on nimittäin dopamiiniratakin aktivoituneena.

Edellä kirjoitetusta huolimatta palkitsemiseen ja rankaisemiseen liittyvä neurobiologia ei ole lainkaan selvää ja selkeää. Dopamiinilla on todennäköisesti moninaisia ja vielä tuntemattomiakin tehtäviä hermoston toiminnassa. Oikeastaan vain yksi asia on varma: aivot toimivat kokonaisuutena. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä kukaan vielä tiedä tarkkaan ottaen miten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *