Kyllä se kotona osaa

Taannoisissa Nose Work -treeneissä nousi esille omassa ja treenikaverienkin harjoituksissa hirveästi muistettavaa ja petrattavaa etsintätehtävien koulutuksessa. Näistä jokaisesta kohdasta saisi oman blogikirjoituksen aikaiseksi, mutta nyt tyydyn listailemaan asioita, joita illan treenistä tuli mieleen.

1. Muualla on eri asia kuin kotona. Se nähtiin taas miten aivosolut jumittivat treenitilassa niin omilla kuin treenikavereidenkin koirilla (ja ehkä välillä myös niiden ohjaajilla). Yleistämisen nyrkkisääntö tuli tarpeeseen; laske hetkellisesti kriteeriä, kouluta käytös uudelleen pikakelauksella. Omaa toimintaa on yllättävän vaikea muuttaa ja tyytyä vähempään kuin kotona. Usein jäämme odottamaan ilmaisua, vaikka kannattaisi alkuun vahvistaa kuuman hajun löytämistä ja sille pysähtymistä ja siitä etuperin ketjuttaen liittää ilmaisu mukaan.

2. Ihminen on tapaeläin hajupiilotustekniikan suhteen. Minä esimerkiksi olen tällä hetkellä jumahtanut liikaa sisäetsintäharjoituksissa vanupuikkoihin ja pillipiiloihin. Kuuman hajun imeyttäminen erilaisiin kohteisiin ja pudottaminen suoraan pinnoille pitää muistaa ottaa ohjelmistoon, ettei tule vakioitua väärää hajukuvaa koiralle, jolloin koira etsii tiettyä hajuyhdistelmää, esim. eukalyptus + vanupuikko.

3. Ihminen on tapaeläin piilojen valinnassa: kotona itsekseen treenatessa tulee piilotettua hajuja saman tyylisiin piiloihin. Jemmatessa pitää käyttää mielikuvitustaan ja vaihdella korkeuksiakin lattiatasosta aina harjoittelun edetessä niin ylös kuin itse haluaa.

4. Sisäetsintäpiilojen valinnoissa on järkyttävän vaikeaa ottaa huomioon myös ilmavirrat, jotka johtuvat esim. rakenteiden falskauksesta. Tämän olen saanut kokea kantapään kautta jo useasti ja tähän palaan varmaan jatkossa useasti harjoittelun edetessä.

5. Ohjaus = ohjaamattomuus. Lähetyksessä pitäisi olla joku tolkku (omat huiskimiset pois), mutta itse etsintätehtävässä koiralle ei saa kertoa omalla sijainnilla, katseella, liikkeellä, hengityksellä jne. missä haju on. Pimeät etsinnät rulettaa, naksutin tai muu ehdollinen vahviste kannattaa antaa avustajalle aina kun se on mahdollista.

6. Kytkettynä vai vapaana? Tästä on monta mielipidettä. Molempiin pitää minusta koira totuttaa. Illan treenissä oli häiriönä sermin takana pari koiraa, mikä on etenkin Myrskylle iso häiriö ja aiheutti ylimääräistä häröilyä. Molemmat koirat ovat tottuneet etsimään myös kytkettyinä; minun tulisi miettiä tarkemmin tilannekohtaisesti kannattaako etsityttää vapaana tai kannattaisiko kytkeä.

Jotain olen onnistunut tekemään onneksi oikeinkin; laatikko-osio sujuu suhteellisen mukavasti.

 

Hirmulla ja Myrskyllä on kivasti oppimishistoriaa  hajutelineistä ja ne tuntuivat yleistävän etsinnän telineiltä laatikoille hyvin. Etenkin Hirmu vanhempana konkarina ilmaisee suhteellisen rivakasti, ilmaisussa ei ole viivettä, vaikka haju oli imeytetty uuteen kohteeseen, huopapalaseen. Myrskyllä tämä uutuus näkyi pienenä viiveenä ilmaisussa. Laatikot olivat videon harjoituksessa kyljellään, mikä oli pieni unohdus edellisen treenaajan jäljiltä.

Treenin ja videon opit mielessä seuraavaa treeniä suunnittelemaan!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *