Lusikka kauniiseen käteen

 

Vierailtuani rajavartiolaitoksella olen ollut taas yltä päältä suojelukärpäsen puremilla paukamilla. EU:n sisäinen koiranohjaajien koulutusprojekti (Frontex) perustuu täysin positiiviseen vahvistamiseen – myös suojelun osalta – ja siinä on mukana useita EU-maita. Rajan äijät käyvät positiivisen vahvistamisen huippuopissa ja sitä oppia sovelletaan nyt Suomessakin. Tulokset ovat erittäin hyviä. Jo kokemuksena oli siistiä kohdata kokenut maalimies, joka puhui kanssani samaa koulutuskieltä.

Yleensähän suojelutyöskentely on erittäin maalimieskeskeistä ja ohjaaja on lähinnä statisti ja liinankäyttäjä. Kun lähdetään kouluttamaan suojelua positiivisesti vahvistaen, tämä asetelma käännetään täysin päälaelleen. Ensinnäkin koiran ohjaaja rakentaa koiralle pohjat eli käytökset ja yleistää ne maalimiehelle. Toiseksi, oleellinen osa työskentelyä on se, että vahvisteet tulevat myös koiran ohjaajalta, ei vain maalimieheltä purun muodossa. Itse asiassa jo Ivan Balabanov on tuonut kirjassaan Advanced Schutzhund (1999) esille sellaisia oleellisia pointteja, joita Jussi Pasenenkin meille rajan treeneissä toi esille:

1. Irrotukset tehdään vaihtamalla.
2. Koiran on haluttava leikkiä ohjaajan kanssa, vaikka maalimies on näkyvissä.

Eli koiralta olisi mielellään löydyttävä vahvaa saalistuskäyttäytymistä ja ohjaajan on osattava sekä leikkiä että kouluttaa. Jo Hirmun suojeluharjoituksissa noudatin simppeliä ajatusta, että koulutan käytökset itse ja siirrän/yleistän ne sitten maalimieheen. Ongelmaksi tuli otetyöskentely, sillä käkkärä on kuin singeri ja tämän asian jätin maalimiehelle. Saalistuskäyttäytymistä ei sen sijaan tuosta koirasta ole tarvinnut kaivella.

Jokseenkin ironisesti Myrsky (spn) onkin sitten päinvastainen tapaus: ote on syvä ja vakaa, mutta saalistuskäyttäytyminen ei ole sen vahvin puoli ja sen lisäksi sen mielestä on aika mukava omia tavaroita. Lisäksi olen jokseenkin surkea leikkimään. Olen toki ollut tietoinen tästä haasteesta ja työstänyt sitä laiskanpulskeasti, mutta samalla vähän luottanut ja ajatellut, että jätän saalistamisen kunnollisen avaamisen maalimiehelle. NOT. Tässä on nyt sitten otettu lusikka kauniiseen käteen ja harjoiteltu ihan peruskauraa patukoiden kanssa.

Otteen työstämisen suhteen yritin vänkyttää Jussille, että ihan kamalan vaikeaa koiran ohjaajalle ja näin vanhallekin ihmiselle vielä (olen huomannut, että välillä on erittäin kätevää mennä iän taakse piiloon). Eivät menneet piipitykset läpi. Nyt Hirmu toimii oivallisena harjoituskappaleena, kun harjoittelen otteen muokkaamista.

Omaa mukavuusaluetta on pitänyt laajentaa reippaalla kädellä.